Gradupäiväkirja

Teologisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto hyväksyi tänään graduni magnan arvosanalla. Uskomatonta, mieletön juttu! Gradun jätöstä on nyt kulunut vajaa kolme viikkoa ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, ettei se nyt niin iso juttu ollut. Totta hemmetissä oli!!! Viisi vuotta pyörittelin työtä ja tuohon aikaan mahtui moninverroin enemmän epätoivon hetkiä kuin toiveikkaita tilanteita. Itse työtä tein loppujen lopuksi aika lyhyen aikaa ja siinä mielessä prosessi ehkä olikin siedettävissä mittasuhteissa, mutta kyllä se melkoista tuskaa kokonaisuudessaan oli. Viimeisenä yönä kirjoitin aamukuuteen asti ja palautin graduni vajaata tuntia ennen lopullista määräaikaa.

No, nyt ei voi olla kuin tyytyväinen lopputulokseen. Viime syksynä en uskaltanut toivoakaan magnan arvosanaa. Lähinnä toiveeni oli saada työ jätettyä ja mielellään cumun arvosanalla. Loppuvaiheessa aloin elätellä toiveita magnasta, mutta oikeasti en kyllä uskaltanut siihen luottaa. Täytyy jossakin vaiheessa vielä laskeskella, kuinka paljon loppujen lopuksi käytin aikaa tänä lukuvuonna gradun tekemiseen. Vaikka onko sillä nyt sitten enää mitään väliä?

Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja tietenkin itseeni. Nyt vielä pitäisi teettää jo vuosia sitten itselleni lupaamani samettinen kappale gradusta. Edessä on vielä vaikea päätös siitä, haluanko oman version tummanpunaisena vai violettina. Ehkä kykenen tämän päätöksen tekemään. Ai niin, graduni lopullinen nimi on Avioero iranilaisittain - naisnäkökulmia islamilaiseen perheoikeuteen.

Jee, minusta tulee maisteri!!!