torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Takapakkia
Olen alkuviikon ottanut vähän iisimmin ja ajatellut, että tänään ryhdyn taas tositoimiin saatuani palautteen esitarkastuksessa olleesta gradustani. Mutta mutta... Pettymys oli suuri, kun ohjaajani tämänaamuisen tapaamisemme aluksi ilmoitti kärsineensä eilen pahasta migreenistä, eikä ollut ehtinyt lukea työtäni. Ihmettelin ihan alunperinkin, miten hän ehtisi kolmessa päivässä lukea työni, mutta hän totesi ehtivänsä. No, eihän tälle voi mitään, mutta kyllä se kieltämättä latisti graduntekofiilikset aika lailla.
Kyllä me sitten keskustelimme työstäni ja hän luki hiukan alkua ja kommentoi sitä, mutta onhan se selvää, ettei hän kovinkaan paljoa pysty ottamaan kantaa tutustumatta työhöni. Siihen on tullut niin paljon lisää sen jälkeen kun hän viimeksi on sitä lukenut. Sitä paitsi tuntui vähän siltä kuin ohjaajani olisi etsimällä etsinyt korjattavaa työstäni, koko työtä edes lukematta! Pituudesta hän totesi, että sataan sivuun se pitäisi saada tiivistettyä. Olisikohan mulla tällä hetkellä 115...
Ohjaajani lupasi lukea graduni huomenna, lähettää kommentteja sähköpostitse ja kirjoitella niitä tekstin väliin ja toimittaa sen minulle alkuviikosta. Hyvä sekin, mutta olisin niin kovasti toivonut saavani hänen palautteensa tänään ja voivani aloittaa työn viimeistelyt siihen suuntaan, mihin hän haluaa. Tosi tylsää...
No, pitää yrittää päästä tästä nyt mahdollisimman pian yli ja jatkaa hommia Maisterihautomon vinkkien pohjalta ja sen mukaan, mitä itse osaan.
Maanantaina tajusin sellaisen kauhean asian, että olen jossakin vaiheessa alkanut päivittää vanhaa graduversiota ja jotain on siis tippunut matkasta pois. Versionhallintani on onneksi kuitenkin ollut siinä suhteessa riittävää, että pystyin selvittämään, mitä viimeisimmästä versiosta puuttuu ja lisäämään ne. Koko tiistaipäivä siihen nyt sitten meni. Eilen olikin työpäivä ja tänään olen ohjaajan tapaamisen jälkeen tutustunut aihepiiristäni tehtyihin muihin graduihin.
Maanantailta ja tiistailta gradutyötunteja tällä viikolla koossa noin 10.
Toivottavasti pääsen nyt tästä suosta ylös. Illalla onneksi on viivästyneiden gradujen seminaari, jossa käsitellään minun työni. Toivottavasti sieltä saan rakentavaa palautetta.
Kyllä me sitten keskustelimme työstäni ja hän luki hiukan alkua ja kommentoi sitä, mutta onhan se selvää, ettei hän kovinkaan paljoa pysty ottamaan kantaa tutustumatta työhöni. Siihen on tullut niin paljon lisää sen jälkeen kun hän viimeksi on sitä lukenut. Sitä paitsi tuntui vähän siltä kuin ohjaajani olisi etsimällä etsinyt korjattavaa työstäni, koko työtä edes lukematta! Pituudesta hän totesi, että sataan sivuun se pitäisi saada tiivistettyä. Olisikohan mulla tällä hetkellä 115...
Ohjaajani lupasi lukea graduni huomenna, lähettää kommentteja sähköpostitse ja kirjoitella niitä tekstin väliin ja toimittaa sen minulle alkuviikosta. Hyvä sekin, mutta olisin niin kovasti toivonut saavani hänen palautteensa tänään ja voivani aloittaa työn viimeistelyt siihen suuntaan, mihin hän haluaa. Tosi tylsää...
No, pitää yrittää päästä tästä nyt mahdollisimman pian yli ja jatkaa hommia Maisterihautomon vinkkien pohjalta ja sen mukaan, mitä itse osaan.
Maanantaina tajusin sellaisen kauhean asian, että olen jossakin vaiheessa alkanut päivittää vanhaa graduversiota ja jotain on siis tippunut matkasta pois. Versionhallintani on onneksi kuitenkin ollut siinä suhteessa riittävää, että pystyin selvittämään, mitä viimeisimmästä versiosta puuttuu ja lisäämään ne. Koko tiistaipäivä siihen nyt sitten meni. Eilen olikin työpäivä ja tänään olen ohjaajan tapaamisen jälkeen tutustunut aihepiiristäni tehtyihin muihin graduihin.
Maanantailta ja tiistailta gradutyötunteja tällä viikolla koossa noin 10.
Toivottavasti pääsen nyt tästä suosta ylös. Illalla onneksi on viivästyneiden gradujen seminaari, jossa käsitellään minun työni. Toivottavasti sieltä saan rakentavaa palautetta.
