Gradupäiväkirja

Hassua, eilen illalla kotona saunoessani minulle yhtäkkiä kirkastui, miten kirjoitan gradustani sen kohdan, jota eilen turhaan pähkäilin, ja jossa kirjoitus tökki. No, tänään on taas tökkinyt uusissa kohdissa: pitäisiköhän lähteä kotiin saunomaan? Kaipa se sitten on totta, että alitajunta tekee töitä silloinkin, kun kuvittelen, etten edes ajattele gradua. Ja hyvä niin.

Tänään olen kyllä istunut tutkijanhuoneella seitsemän tuntia, mutta kovin paljon homma ei ole edennyt. Keskittymisvaikeuksia ja nettiin unohtumista... Lupasin lähettää morsiusrahaa käsittelevän analyysilukuni maanantaina ohjaajalle ja tapaaminen sovittiin seuraavaksi maanantaiksi. Jos teksti on ohjaajan mielestä ok, niin gradu alkaa olla selvää pässinlihaa, ainakin siltä osin, että tiedän, mitä ja miten pitää tehdä. Ja sen lähden tekemään Tvärminneen kuukauden kuluttua.

Maisterihautomosta tuli myös kommenttia tuohon metodipuoleen. Teemoittelu kuulemma on käypä metodi ja vinkkasivat, mistä teoksesta siihen löytyisi tukea. Nyt enää puuttuu se, että saisin itseni keskittymään tähän touhuun täysillä. Ei tästä oikeasti enää paljoa puutu, kun vain otan itseäni niskasta kiinni!