Gradupäiväkirja

Kyllä, pikkuhiljaa alkaa turhauttaa. Olen nyt kaksi kuukautta tehnyt gradua keskimäärin yli 2o tunnin viikkotyötahdilla ja mikä on tulos? 33 sivua täysin keskeneräistä ja sekavaa taustalöpinää, jota alkaa olla niin paljon, etten enää itsekään jaksa sitä lukea ja josta todennäköisesti suurin osa pitää kuitenkin deletoida lopullisesta versiosta. Lykkään aineiston analysoinnin aloittamista alitajuisesti ja välillä ihan tietoisenakin peläten, ettei siitä tule mitään ja ettei aineisto kanna. Ärsyttävintä on se, että istun pitkiä päiviä tutkijanhuoneella tehden töitä tehokkaasta ehkä 20 % ajasta. Mitä kaikkea kivaa voisinkaan tehdä, jos pystyisin tekemään tuon tehokkaan pätkän kerralla, vaikka se sitten tarkoittaisi vain muutaman tunnin päivätyöskentelyä. Tulisihan siitäkin 14 tuntia viikossa, jos joka päivä tekisi.

Ironista kyllä, blogit, jossa päätin gradupäiväkirjaakin pitää, ovat koituneet ajankäyttöni kannalta kohtaloksi. Käytän useita tunteja päivässä blogien lukemiseen ja uusien kiinnostavien blogien etsimiseen. Se on äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ei juuri auta graduni valmistumista. Pitäisiköhän kääntää kelkka kokonaan ja alkaa tehdä gradua vaikka suomalaisten blogien uskonnollisuudesta? ;) Katoaisi kieliongelmat ja aineistoa olisi saatavilla yllinkyllin. No, ehken sentään. Pitäisi vain hokea itselleen enemmän sitä, ettei gradussa tosiaan vaadita mitään ihmeellisyyksiä ja jos ohjaajani kerran on sitä mieltä, että aineistostani, jota hän kylläkään ei tunne, on mahdollista kirjoittaa gradu, niin uskottava kai se on.

Eilen istuin tutkijanhuoneella 8 tuntia, josta jotakin graduun liittyvää tein ehkä 6 tuntia. Jos sitäkään. Kuvaavaa on, etten oikein edes muista, mitä tein. Ai niin, täydensin taulukkoani Iranin perhelaeista ja kirjoitin graduuni vuonna 2002 valmistuneesta suomalaisen Maarit Klemetin UM:lle tekemästä tilaustutkimuksesta Iranin naisten oikeusasemasta. Ihanaa lukea välillä jotain suomeksi...