Gradupäiväkirja

Ainakin toivottavasti. Tänään luin hyppien Mir-Hosseinin teoksen loppuun, koska totesin, ettei tässä vaiheessa kannata käyttää tuhottomasti aikaa niin tarkkaan lukemiseen, kuin mitä olin siihen asti harrastanut. Olen viime päivinä tuskaillut monelle kaverille ja tutulle tutkimustehtävän epäselvyyttä ja siitä seuraavia ongelmia ja niin monet ovat kehottaneet vain kirjoittamaan ja miettimään myöhemmin sitä, mitä tulikaan tehtyä, että päätin ottaa neuvosta vaarin. Tänään iltapäivällä sitten jatkoin muutaman viikon tauon jälkeen kirjoittamista. Se ei oikeastaan ole koskaan tuottanut minulle vaikeuksia, vaikka opintojen edetessä onkin alkanut tuntua siltä, etten olekaan niin hyvä kirjoittaja kuin nuorempana kuvittelin. No, kai se on vain sitä kirjoittajana kehittymistä... Kokeillaan siis tätä taktiikkaa ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Ehkä ihan kaikkea ei tarvitse edes deletoida. Gradutiedostossa minulla on tällä hetkellä 16 sivua, ei kylläkään valmista tekstiä, mutta tekstiä kuitenkin.

Viitisen tuntia tein hommia tänään, mikä tekee tämän viikon saldoksi 20 tuntia. Kun mietin sitä tuntimäärää, jonka tähän mennessä olen graduun käyttänyt, tuntuu uskomattomalta, etten ole edennyt tämän enempää. Vaikka niin kai se on, että vasta siinä vaiheessa, kun pääsee kunnolla kirjoittamisen vauhtiin, voi kokea oikeasti etenevänsä. Niin monet ovat kertoneet kirjoittaneensa gradunsa lopulta parissa kuukaudessa. Minulla tuntuu vielä olevan himpun verran matkaa tuohon mielentilaan, mutta toivotaan, että senkin jossakin vaiheessa saavutan.

Ajattelin pitää viikonlopun ihan graduvapaana. Gradu on pyörinyt päässäni niin tiiviisti viime kuukaudet, että alan kaivata jo pientä breikkiä. Siltä varalta, että viikonlopun aikana iskee suuri Inspiraatio, pakkaan kuitenkin Mir-Hosseinin ensimmäisen teoksen laukkuuni tutkijanhuoneelta lähtiessäni...