sunnuntaina, syyskuuta 17, 2006
Uusi alku
Väittävät, että gradua tehdessä olisi hyvä pitää gradupäiväkirjaa. No, niin monta vuotta olen tuota gradua pyöritellyt, että päätin ottaa tästäkin neuvosta vaarin tällä kertaa. Kirjoitan tätä päiväkirjaa itseäni varten ja sen tarkoituksena on tukea ja dokumentoida työn etenemistä, motivoida sekä auttaa minua hahmottamaan, mitä ja miten paljon olen tehnyt ja mitä vielä pitää tehdä. Voi olla, ettei blogista tule kovin lukijaystävällistä, mutta se tosiaan ei ole ensisijainen tarkoitukseni, enkä ehkä tule edes kertomaan tästä kenellekään. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että gradupäiväkirjaa olisi kivempi kirjoittaa blogin muodossa kuin vaikkapa erilliseen tekstitiedostoon tai perinteiseen päiväkirjan muotoon. Näin voin myös käyttää päiväkirjan kirjoittamista gradunkirjoittamisen sijaistoimintana ja siitä on ehkä helpompi palata itse gradun kirjoittamiseen kuin vaikkapa pasianssin parista.
Siltä varalta, että joku muukin sattuisi tänne eksymään, kerron lyhyesti graduni tilanteesta. Graduseminaarin kävin jo nelisen vuotta sitten ja gradun aihe on sen jälkeen muuttunut kerran jos toisenkin. Kaikki muut opinnot ovat jo pitkään olleet kasassa, mutta gradua en vain ole saanut tehtyä. Suurimpana syynä tähän on ollut ajan puute ja riittämättömät (eritoten metodiset) valmiudet gradun kirjoittamiseen. Graduni käsittelee iranilaisia muslimifeministejä ja heidän uudelleentulkintojaan Iranin perhelaista. Aihe sinällään motivoi minua suuresti, mutta mitkään metodit eivät. Työni on käytännössä ihan alkutekijöissään, vaikka taustaa minulla onkin paljon. Tänä lukuvuonna minulla on ensimmäistä kertaa oikeasti aikaa paneutua graduun ja olen luvannut itselleni, että se on valmis ensi keväänä, tarkemmin viimeistään 13.4., jolloin on tämän lukuvuoden viimeinen gradunjättöpäivä.
Tällä viikolla alkoi uskontotieteen laitoksen viivästyneiden gradujen seminaari, jossa oli kymmenkunta muutakin samassa tilanteessa olevaa opiskelijaa, yksi jopa omasta seminaaristani. Uskon, että seminaari tulee edesauttamaan graduni valmistumista, vaikkei meillä tulekaan olemaan kuin 7 kokoontumiskertaa.
Aloitin gradun tekemisen uudelleen pitkän tauon jälkeen viime maanantaina. Tein ensin aikataulun ja suunnitelman työn etenemisestä. Teen tällä hetkellä töitä vain 10 h/vko ja loppuaika on varattu gradulle, järjestötoiminnalle ja harrastuksille. Päätin, että teen keskimäärin gradua 20h/vko. Minimissään teen viikossa 10 tuntia ja maksimissaan ainakin vielä tässä vaiheessa 30 tuntia. Mutta tuo 20 tuntia olkoon tavoite. Minulla on kuitenkin ihan mukavasti aikaa saada gradu valmiiksi tavoittelemassani ajassa, enkä halua vetää itseäni piippuun heti alkuun.
Muuten en ole vielä aikatauluttanut graduani esim. eri osien perusteella, mutta senkin varmaan teen, kunhan pääsen vähän paremmin vauhtiin. Viivästyneiden gradujen seminaarissa lupauduin pitämään ensimmäisen esitykseni heti 28.9., jolloin seuraavan kerran kokoonnumme. Siihen mennessä pitäisi siis tehdä tutkimussuunnitelma ja dispositio sekä diagnoosi omista ongelmakohdista. Otin myös yhteyttä ohjaajaani, jonka kanssa sovimme tapaamisesta reilun viikon kuluttua. Hän ei ole graduseminaarini ohjaaja, mutta on ystävällisesti lupautunut ohjaamaan graduani, koska työni liippaa läheltä hänen intressejään. Ja itse asiassa graduni tarkka aihe on pitkälti hänen muotoilemansa. Aiemmin haahuilin hyvin epämääräisesti jossakin islamilaisen fundamentalismin maailmassa ilman selkeää graduaihetta.
Kynnys ottaa yhteyttä ohjaajaan oli jonkinmoinen juuri siksi, ettei hänen olisi mikään pakko ohjata työtäni ja koska tiedän hänen olevan muutenkin kovin kiireinen. Ehdotinkin, josko olisin voinut tulla tapaamaan häntä vastaanottoaikanaan, mutta hän kultaisesti totesi, että ehdimme paremmin paneutua asiaan, jos tulen muulloin kuin vastaanottoaikana. Kilttiä.
Ajattelin vielä ehkä liittyä Chydenius-instituutin maisterihautomoon, kunhan olen tavannut ja loppuvuodesta aion hakea yliopiston gradut valmiiksi -stipendiä. Alkuvuodesta sitten toivottavasti pääsen vetäytymään viikoksi jollekin yliopiston tutkimusasemista, missä ei ole sitten mitään muuta tekemistä kuin gradua. Muutamilla ystävilläni on erittäin hyviä kokemuksia näistä viikoista.
Mitä muuta olen tällä viikolla tehnyt? No, aloin hiukan lukemaan yhtä iranilaisesta feminismistä kertovaa teosta, mutta se loppui aika lyhyeen, kun en tiennyt, miten olisin sitä ryhtynyt käsittelemään suhteessa graduuni. Totesin, että ehkä on ensin parempi kartoittaa, mitä materiaalia minulla jo on, mitä pitäisi vielä hankkia ja miten sitä pitäisi lähteä käsittelemään. Sen lisäksi olen hiukan palautellut mieliini keväällä opettelemani refworksin käyttöä ja tänään olen turhautunut kotona, kun vuoronperään näppis ja hiiri ovat reistailleet. Olisin halunnut tehdä tänään aineistohakuja (edellisen kerran olen tehnyt niitä systemaattisesti aika monta vuotta sitten), mutta jostakin syystä en saa yhteyttä yliopiston verkkoon, enkä keksi, missä vika voisi olla. No, onneksi henkilökohtainen mikrotuki saapuu kotiin illalla, niin voidaan katsoa, mistä kiikastaa ja ehkä iltasella pääsen tekemään hakujakin.
Hiukan pelonsekaisin tuntein olen taas lähdössä tähän projektiin. On sellainen olo, etten yhtään tiedä, miten tämän gradun kanssa pitäisi edetä. Mitä jos minusta ei olekaan tähän? Yritän kyllä pitää mielessäni sen, minkälaisia graduja meilläkin on hyväksytty. Approbaturiin ei paljoa vaadita ja sellaisen gradun pystyisin väkertämään lyhyessäkin ajassa. Haluaisin kuitenkin saada aikaiseksi ihan kunnon gradun, ei mitään huippua, mutta sellaisen, jota nyt ei kauheasti hävetä esitellä. Ja cumun vähintään haluaisin arvosanaksi. Mutta se vaatisi jo jonkinlaisen metodin käyttämistä ja ne metodit minulla on edelleen ihan hukassa... No, tätä varmaan puimme sitten ohjaajani kanssa ja sitä ennen täytyy keskittyä niihin juttuihin, joita osaan tehdä. Jos ei muuta, niin graduoppaiden ja kivoimpien gradukirjojen lukemiseen. :)
Tällä viikolla graduntekotunnit jäivät tuohon kymmeneen tuntiin, ensi viikolla toivottavasti vähän enemmän!
Siltä varalta, että joku muukin sattuisi tänne eksymään, kerron lyhyesti graduni tilanteesta. Graduseminaarin kävin jo nelisen vuotta sitten ja gradun aihe on sen jälkeen muuttunut kerran jos toisenkin. Kaikki muut opinnot ovat jo pitkään olleet kasassa, mutta gradua en vain ole saanut tehtyä. Suurimpana syynä tähän on ollut ajan puute ja riittämättömät (eritoten metodiset) valmiudet gradun kirjoittamiseen. Graduni käsittelee iranilaisia muslimifeministejä ja heidän uudelleentulkintojaan Iranin perhelaista. Aihe sinällään motivoi minua suuresti, mutta mitkään metodit eivät. Työni on käytännössä ihan alkutekijöissään, vaikka taustaa minulla onkin paljon. Tänä lukuvuonna minulla on ensimmäistä kertaa oikeasti aikaa paneutua graduun ja olen luvannut itselleni, että se on valmis ensi keväänä, tarkemmin viimeistään 13.4., jolloin on tämän lukuvuoden viimeinen gradunjättöpäivä.
Tällä viikolla alkoi uskontotieteen laitoksen viivästyneiden gradujen seminaari, jossa oli kymmenkunta muutakin samassa tilanteessa olevaa opiskelijaa, yksi jopa omasta seminaaristani. Uskon, että seminaari tulee edesauttamaan graduni valmistumista, vaikkei meillä tulekaan olemaan kuin 7 kokoontumiskertaa.
Aloitin gradun tekemisen uudelleen pitkän tauon jälkeen viime maanantaina. Tein ensin aikataulun ja suunnitelman työn etenemisestä. Teen tällä hetkellä töitä vain 10 h/vko ja loppuaika on varattu gradulle, järjestötoiminnalle ja harrastuksille. Päätin, että teen keskimäärin gradua 20h/vko. Minimissään teen viikossa 10 tuntia ja maksimissaan ainakin vielä tässä vaiheessa 30 tuntia. Mutta tuo 20 tuntia olkoon tavoite. Minulla on kuitenkin ihan mukavasti aikaa saada gradu valmiiksi tavoittelemassani ajassa, enkä halua vetää itseäni piippuun heti alkuun.
Muuten en ole vielä aikatauluttanut graduani esim. eri osien perusteella, mutta senkin varmaan teen, kunhan pääsen vähän paremmin vauhtiin. Viivästyneiden gradujen seminaarissa lupauduin pitämään ensimmäisen esitykseni heti 28.9., jolloin seuraavan kerran kokoonnumme. Siihen mennessä pitäisi siis tehdä tutkimussuunnitelma ja dispositio sekä diagnoosi omista ongelmakohdista. Otin myös yhteyttä ohjaajaani, jonka kanssa sovimme tapaamisesta reilun viikon kuluttua. Hän ei ole graduseminaarini ohjaaja, mutta on ystävällisesti lupautunut ohjaamaan graduani, koska työni liippaa läheltä hänen intressejään. Ja itse asiassa graduni tarkka aihe on pitkälti hänen muotoilemansa. Aiemmin haahuilin hyvin epämääräisesti jossakin islamilaisen fundamentalismin maailmassa ilman selkeää graduaihetta.
Kynnys ottaa yhteyttä ohjaajaan oli jonkinmoinen juuri siksi, ettei hänen olisi mikään pakko ohjata työtäni ja koska tiedän hänen olevan muutenkin kovin kiireinen. Ehdotinkin, josko olisin voinut tulla tapaamaan häntä vastaanottoaikanaan, mutta hän kultaisesti totesi, että ehdimme paremmin paneutua asiaan, jos tulen muulloin kuin vastaanottoaikana. Kilttiä.
Ajattelin vielä ehkä liittyä Chydenius-instituutin maisterihautomoon, kunhan olen tavannut ja loppuvuodesta aion hakea yliopiston gradut valmiiksi -stipendiä. Alkuvuodesta sitten toivottavasti pääsen vetäytymään viikoksi jollekin yliopiston tutkimusasemista, missä ei ole sitten mitään muuta tekemistä kuin gradua. Muutamilla ystävilläni on erittäin hyviä kokemuksia näistä viikoista.
Mitä muuta olen tällä viikolla tehnyt? No, aloin hiukan lukemaan yhtä iranilaisesta feminismistä kertovaa teosta, mutta se loppui aika lyhyeen, kun en tiennyt, miten olisin sitä ryhtynyt käsittelemään suhteessa graduuni. Totesin, että ehkä on ensin parempi kartoittaa, mitä materiaalia minulla jo on, mitä pitäisi vielä hankkia ja miten sitä pitäisi lähteä käsittelemään. Sen lisäksi olen hiukan palautellut mieliini keväällä opettelemani refworksin käyttöä ja tänään olen turhautunut kotona, kun vuoronperään näppis ja hiiri ovat reistailleet. Olisin halunnut tehdä tänään aineistohakuja (edellisen kerran olen tehnyt niitä systemaattisesti aika monta vuotta sitten), mutta jostakin syystä en saa yhteyttä yliopiston verkkoon, enkä keksi, missä vika voisi olla. No, onneksi henkilökohtainen mikrotuki saapuu kotiin illalla, niin voidaan katsoa, mistä kiikastaa ja ehkä iltasella pääsen tekemään hakujakin.
Hiukan pelonsekaisin tuntein olen taas lähdössä tähän projektiin. On sellainen olo, etten yhtään tiedä, miten tämän gradun kanssa pitäisi edetä. Mitä jos minusta ei olekaan tähän? Yritän kyllä pitää mielessäni sen, minkälaisia graduja meilläkin on hyväksytty. Approbaturiin ei paljoa vaadita ja sellaisen gradun pystyisin väkertämään lyhyessäkin ajassa. Haluaisin kuitenkin saada aikaiseksi ihan kunnon gradun, ei mitään huippua, mutta sellaisen, jota nyt ei kauheasti hävetä esitellä. Ja cumun vähintään haluaisin arvosanaksi. Mutta se vaatisi jo jonkinlaisen metodin käyttämistä ja ne metodit minulla on edelleen ihan hukassa... No, tätä varmaan puimme sitten ohjaajani kanssa ja sitä ennen täytyy keskittyä niihin juttuihin, joita osaan tehdä. Jos ei muuta, niin graduoppaiden ja kivoimpien gradukirjojen lukemiseen. :)
Tällä viikolla graduntekotunnit jäivät tuohon kymmeneen tuntiin, ensi viikolla toivottavasti vähän enemmän!
